|
Kirje joulupukille Hei joulupukki, minä taas täällä. Kirjoitin sinulle viime vuonnakin, mutta kirjeeni ei varmaankaan saapunut perille sinne joulupukin maahan. Yhdestä kerrasta en lannistu, joten jos kirjeeni saat, muista ottaa minulle sopivia makupaloja tällä kertaa, kun kyläilemään tulet. Anteeksi viime joulun möhläyksestäni. Tarkoitus ei ollut varastaa sitä valkoista karvaa naamaltasi, mutta mieleni on oikutteleva, enkä voinut vastustaa kiusausta. Mutta jos et muistele tätä välikohtausta pahalla. Olen nimittäin ottanut opikseni ja yllätyt varmasti sinulle keksimästäni yllätyksestä. Kulunut vuosi on tuonut elämääni jonkunverran muutoksia. Äiskä meni ja hankki minulle pikkuveljen Saksasta, ja vielä jopa väärän merkkisen! Nyt tuo valkoinen painajainen on kohta jo minun kokoinen. Eihän koolla kylläkään ole väliä, belgianpaimenkoiran egoni mittoihin veli ei tule yltämään. Kisapuolella meidän kausi on ollut aika hiljainen. Joistakin vastoinkäymisistä nuo puhuu, otappa sitte niistäkin selvää. Mutta ei meidän vuosi ihan penkin alle kuitenkaan mennyt. Vuoden luusato oli poikkeuksellisen runsas, ja löysin mitä mahtavimpia uusia salakäytäviä meidän varaston alta! Ihmiset eivät vain tahdo ymmärtää kaivamisen jaloa taitoa. Tämä vuosi on antanut aivan uusia näkökulmia opiskelijaelämästä. Asuntojen vaihdokset ja kiireinen aikataulu eivät kuitenkaan ole tämän belgialaisen mieltä hetkauttanut. Minussa kun sattuu elämään sisäinen selviytyjä! Viime vuoden kirjeessä kerroin karkureissuistani. Otin niistä opikseni, enkä tänävuonna ole viitsinyt enää tuottaa ylimääräistä päänvaivaa. Viimeistään tuon pikkuveljen myötä sitä on huomannut, kuinka laiskaksi sitä on tultu. Enää ei viitsi juosta häntä putkella kunnia kieroksia aina tilaisuuden tullen. Menkää te nuoret ja tyhmät. Tästä päästäänkin seuraavaan tosifaktaan. Minä en ole enää tyhmä, vaan oikein paperilla tunnustettu esimerkilliseksi koirakansalaiseksi! Tai siis enhän minä nuoruuden tyhmä ole koskaan ollutkaan, kunhan ovat nuo ihmiset eläneet omissa harhaluuloissaan. Kerro joulupukki, onko tyhmiä koiria olemassakaan? Jos näin omaa merkkiä saan hieman kehua, niin me belgialaiset ollaan muuten erityisen fiksua kansaa. Mutta jotta koko päiväsi ei kuluisi minun vuodatukseeni, olisi minulla muutama vaatimaton toivekin. Olen siis ollut tänä vuonna erityisen sydämellinen, joustava ja anteeksiantavainen belgialainen, joten ei varmaankaan ole suuri vääryys toivoa muutamaa pientä joululahjaa talven pimeyttä piristämään. Ensinnäkin toivoisin joululahjaksi suurta ja pehmoista nallea. Se olisi mieluinen tuhottava jouluaattoon, ja siitä riittäisi pikkuveljellekin revittävää. Täytteiden tulisi mieluusti olla linnun höyhentä. Ne kun levittyy erityisen kivasti ympäri taloa, ja luo kauniin hillityn ja jouluisen sekasorron kotiin. Jokainen ihminenkin saa jouluisin jotain pientä ja tyhmää sekä tarpeetonta. Tuo nalle siis sopisi minun mielestäni loistavasti pienen koiran toivelistaan. Mutta koska jouluna on tarkoitus toivoa jotakin kestävää ja yleishyödyllistäkin josta olisi hyöty koko vuodeksi, toivoisin paljon sellaista suurta ja muhkeaa koiran petiä. Mieluusti ei mitään koon XL perussänkyä, vaan sellaista, jossa tämä belgialainen mahtuisi kunnolla nukkumaan asennossa kuin asennossa. Eriskummallinen eläin kun olen, mieli nukkuma-asentoni rikkoo kaikki maailman perusnormit. Nukun nimittäin poikkeuksetta selälläni koivet kohti eri ilman suuntia. Voiko sitä rentouttavampaa olla! Kannattaisi pukki kuules sinunkin kokeilla. Olen myös tyttönä tarkka hipiästäni, joten voisitko ilmoittaa tonttulaan etteivät he vain tekisi aloittelijoiden mokaa valitsemalla materiaaliksi peruskankaita. Viime vuoden aikana olen ollut melko hyvä hukkaamaan tai vahingossa rikkomaan monia asioita, ja haluaisin kovasti korvata nämä takaisin asianomaisille. Metsälenkeillä välille jäi varmaan tusinan verran narupalloja leikin tiimellyksessä, joten emäntä varmasti ilahtuisi sellaisista paketeista. Tietty emännälle voisi korvata myös maahan kaivetut luut. Nopeasti elämäänsä läpikäyvä belgialainen unohti tietenkin laittaa merkille luupiilot, eikä niitä sitten koskaan löytynytkään. Pikkuveljeni pitäisi varmasti jonkun sortin vinkulelusta. Minä kun olen nylkenyt niistä kaikista jo vinkuvat osat pois suutuspäissäni. Kaveriltani Shandyltä olen salakavalasti kähveltänyt luvattomia possunkorvia. Tyhmähän se on kun ei heti syö! Voisinko siis toivoa Shandyn puolesta paljon herkkuja? Reilu määrä katsos riittäisi pidemmäksi aikaa, ja pihinä gordoninsetterinä tunnettu Sämppä voisi sitten lahjoittaa tälle kovia kokeneelle belgialaiselle muutaman armopalan. Meillä kotona on myös Myy-niminen mäyräkoira, joka on oikea prinsessa. Talvisäällä se hytisee kylmissään, joten armeliainta olisi tässä kohtaa toivoa sitten Myylle oikein paksua ja muhkeaa talvipukua, mutta huom. muista lyhyet lahkeet. Nuilla mäyräkoirilla kun on oikein päätä huimaava maavara. Toista se on jalojen belgialaisten gasellimaiset rimppakoivet. Ei ole maavaraongelmaa ei! Nyt on sitten kaikkein läheisimmät frendit muistettu myös joulupukin kirjeessä. Muille tutuille toivoisin oikein lämmintä joulumieltä ja hyvää tulevaa vuotta. Piparin tuoksuinen kiitos myös kaikille ystäville. Pelätään kun tavataan. Sen vielä sanon, että tylsä ei ainakaan tule tämän hurtan vuosi olemaan. Pidetään korvat pystyssä ja häntä korkealla! Hyvää joulua myös joulunpukin maahan, terveisin belgianpaimenkoira tervueren Hukkarullan Deitti "Dana" |